On Suomen 102. itsenäisyyspäivä. Kiitos siitä heille kaikille, jotka ovat maamme itsenäisyyden meille anyaneet, taistellen jopa henkensä uhraten. Annettakoon meille hyvää tahtoa osoittaa, että
olemme sen ansainneet. Toimikaamme niin, että myös tulevat polvet voivat kunnioittaa meidän tekojamme.
Suomen, vapaan maan, siniristilippu liehuu ja kynttilät palavat haudoilla ja kodeissa. Itsenäisyyspäivän
juhla presidentin linnassa on perinteinen.
Kaksi vuotta sitten oli tunnelmani aivan toinen, kuin nyt. Parisen päivää aikaisemmin oli saatu valmiiksi ja julkaistu 12. osa Suomi 100 Täydenkuun Valossa-videosarjasta. Videosarja
toteutettiin Veerantalo Oy;n ja Lähteentien yhteislaulajien kanssa ja videoinneista huolehti Eduro-säätiö. Koko vuoden sitoutuminen videosarjan tekoon oli myös yhteislaulajille merkittävä juhlavuoden teemaan "Yhdessä"
liittyvä ponnistus. Olihan siinä mukana useita kymmeniä laulajia, jo yli 90-vuotiaitakin.
Hanke sai myös rahallista tukea Lapin liiton Suomi 100-hankkeesta. Sieltä todettiinkin, että jos videot jäävät
elämään (esim. YouTube-kanavalle) ja tuovat jatkossakin Suomen arvokkaan 100-vuotisjuhlavuoden "Yhdessä"-teemaa esille, on se Lapin liiton mielestä vain hyvä asia. Näinhän se oli tarkoituskin, että videosarja
jää elämään sekä laulujen, haastatteluiden, sotamuistojen, evakkoaikojen ja Rovaniemen vanhojen sekä uusien kuvien myötä. Jokaisella kuukaudella oli oma teemansa. Jokaisen videon päätteeksi
Pirtin yhteislaulajat lauloivat jonkun laulun. Videoiden julkausu YouTubessa oli julkinen, mutta niiden poisto sieltä oli myös julkinen. Ei missään vaiheessa ollut tarkoitus eikä sellaisesta asiasta oltu koskaan edes puhuttukaan,
että ne äkillisesti poistettaisiinkin YouTubesta ilmoittamatta siitä mitään mukana olleille.
Näin kuitenkin kävi heti tammikuussa 2018. Kaikki yhteislaulajat eivät edes olleet ehtineet nähdä kaikkia
videoita. Etukäteen minullakaan ei ollut mitään aavistusta niiden poistamisesta, vaikka olin sitoutunut niiden tekoon kuudentoista kuukauden ajan. Olinhan koko idean kehittänyt ja käsikirjoittanut eri aihein eri kuukausille.
En tiedä, mikä tällä oli tarkoitus,mutta minuun se ainakin vaikutti lamaannuttavasti. Tiistaiset lauluryhmäkäynnit jäivät harvinaisiksi. Kun ei voinut huutaa pahaa mieltään ulos, alkoi myös
elimistö voida pahoin. Ei minulla aiemmin ole ollut kehossani näin voimakkaita ja voimakkaita särkylääkkeitä vaativia kipuja. Tunnen, että tässä asiassa ei ole toimittu oikein kaiken sen jälkeen,
miten paljon elämästäni annoin tälle videosarjalle haluten siten itsekin kunnioittaa Suomen juhlavuotta. Viodeosarja on ollut kaikkinensa tämän elämänvaiheeni suurin voimanponnistus. Kun sarja saatiin loppuun,
oli hyvä tunne, että jotakin on saatu yhdessä aikaiseksi. Kuitenkin heti tammikuussa tunteet muuttuivat. Pian ilmeni, että videot olikin poistettu äkillisesti YouTubesta. Miksi, miksi luovuus ihmisestä piti polkaista
maahan? Minusta tuntui, kuin matto olisi vedetty altani. Eihän tällaista vastaavaa sarjaa oltu tehty missään muualla Suomessa. Tekijöinä oli iäkkäät ihmiset vähäisin resurssein.
Toivon,
että tässä löytyisi todellista halua, ymmärrystä, yhteistyöhalua ja viisautta saattaa videosarja takaisin YouTubeen, miten se oli alun perin tarkoitettukin. Muisto se on myös sarjassa mukana olevien jälkeläisille.
Joku voi sanoa, että älä välitä, unohda. Mutta se ei ole helppoa minun kaltaiselleni luovalle ihmiselle, joka lähti toteuttamaan 0-pisteestä videosarjaa täysin sydämin. Se piirre kuuluu erityisherkkiin
ihmisiin. Itsenäisyyspäivän eli joulukuun video oli mielestäni sarjan tärkein video. Siinä kulminoituu kaikki, miksi sarja tehtiin. Itsenäisyyspäivä, tämä päivä, nostaa tunteet
ja muistot pintaan. Toivon, että ei tulisi enää tämän tilanteen vuoksi kolmatta minulle surullista itsenäisyyspäivää. En halua loppuelämäni tällaista ikävää muistoa kantaa.
Kaiken sen, minkä ihminen osaa rikkoa, hänen pitäisi osata myös korjata.
Minä hankin v. 1968 pienen punakantisen kierrevihkon, jpohon kirjoitin viisaita ajatuksia, joita eteeni tuli. Lisäsin siihen myös omia
ajatuksiani. Se on ollut pieni lohtuaarrre vuosikymmenten ajan. Se on kulunut käytössä ja alkaa jo olla irtolehtipainos ja osa tekstejäkin on jo haihtunut pois. Tämä seuraava teksti tuntemattomalta löytyi
sieltä ja se kuuluu: Kenenkään ei pitäisi hävetä olevansa väärässä. Päinvastoin, hän on viisaampi tänään kuin eilen.
Tuula Takkinen